Kurkkaa aidan yli

 
On niin turvallista pysyä omassa luokkahuoneessa. Opettajanpöytä on tutulla paikallaan, istumajärjestys löytyy kansiosta, tietokonekin toimii. Minähän tiedän tämän asian ja opetan sen opiskelijoille. Vai onko näin? Olisiko joskus – tai useinkin -  kokeiltava jotain uutta, nähtävä asioita uusin silmin, koettava? Tähän historian ja yhteiskuntaopin sekä äidinkielen yhteistyökurssi Valtaamo antoi jälleen kerran mahdollisuuden. Olemme tehneet historianopettaja Aulikin kanssa ennenkin yhteistyötä ja järjestäneet yhdessä kurssin, mutta nyt näkökulma oli toinen, valta.

Kurssilla oli  äidinkielen opettajan kannalta monia hienoja hetkiä. Tutustuimme toukokuisena lauantaina valtaan draaman keinoin. Pääsimme tutustumaan valtaan myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta, kun kävimme eduskunnassa ja Iisakki Kiemunkia kuulemassa. Ehkä elävimmin mieleen on jäänyt hetki Raatihuoneen edessä vierailun jälkeen, iltapäivällä puoli viiden maissa. Tuntui, että tulevilla nuorilla vaikuttajilla ei ollut kiire minnekään, vaan keskustelua olisi voinut jatkaa vieläkin. Tietysti toivoisin, että näin kävisi oppitunneillanikin, mutta harvemmin niin käy. Bussi lähtee, seuraava tunti odottaa, harrastuksetkin vaativat osansa. Sekin on totta, mutta ehkä koulun ulkopuolelle lähteminen olisi terveellistä useammin.

 

 

 
Äidinkielen opetuksen kannalta havahduin taas näkemään sen, minkä kyllä tiedän mutta usein unohdan: kaikki liittyy kaikkeen, lopulta oppiaineita ei olekaan, äidinkieli on mukana kaikkialla.  Kieli on osa yhteiskuntaa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miksi näitä selviöitä pitää sanoa, ihmettelee ehkä joku nyt, mutta kyllä niitä pitää välillä sanoa ja kokea. Juuri tähän kokemiseen Valtaamo on antanut mahdollisuuden.

Kurssin pitäminen ei tietysti ollut pelkästään helppoa kaiken muun kiireen keskellä. Piti sovitella aikatauluja, kun vierailuja ja muuta ohjelmaa ei voinut laittaa yhdelle ja samalle koodille. Opettajien piti täyttää muutamiakin lappusia ja ihmetellä välillä asioita. Mutta kyllä kurssin pitäminen oli sen vaivan arvoista, ehdottomasti. Kurssilla oli kyse oivaltamisesta ja oppimisesta, ei opettamisesta. Opettajakin oppi koko ajan ja varsinkin jälkikäteen, kuten usein käy. Opiskelijat olivat aktiivisia ja kiinnostuneita. Yhteistyö toisen aineen opettajan kanssa oli jälleen kerran hauskaa ja mielenkiintoista.

 

 

 

 

Valtaamo-kurssi Lyseon lukiossa

Valtaamo-kurssin ilmiö on valta. Valitsimme vallan aiheeksemme, sillä se on monipuolinen ilmiö. Valtaa on mahdollista tarkastella laajaasti eri näkökulmista sekä konkreettisten esimerkkien avulla. Valta on aihepiiri, jota on mahdollista käsitellä useissa oppiaineissa. Valtaa on kaikkialla, mutta toisinaan sitä on vaikea havaita. Tavoitellaan myös vallan käytön havaitsemista.


Valtaamo-kurssi käynnistyi Lyseon lukiossa helmikuussa 2013 opiskelijoiden ja kurssin opettajien äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Hanna Kantolan ja historian ja yhteiskuntaopin lehtori Aulikki Leisku-Johansson yhteisellä tapaamisella. Suunnittelimme yhdessä, miten toteuttaisimme yhdessä kurssin. Ryhmä valitsi aihepiireiksi mm. viestinnän ja taiteen vallan sekä eduskunnan.

Opettajat pohtivat mahdollisia vierailijoita ja vierailukohteita. Otimme yhteyttä eduskuntaan Kanta-Hämeen vaalipiirin edustajiin ja sovimme tapaamisessa eduskunnassa. Saimme myös erittäin harvinaisen kutsun päästä tutustumaan Perustuslakivaliokunnan toimintaan. Sovimme tutustumisesta Hämeen-Sanomien uutistoimitukseen sekä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtajan Iisakki Kiemungin kanssa. Lyseolle lupasivat tulla vierailemaan mm. Päivi Surakka viestinnän parissa työskennellyt entinen opiskelijamme ja nomadiohjaaja Pauliina Mäkelä, joka tuli opastamaan opiskelijoita blogien maailmaan. Opiskelijat pääsivät myös itse tutustumaan valtaan draaman keinoin Hanna Kantolan johdolla.

Valtaamo -kurssia markkinoitiin opiskelijoille ryhmänohjaustuokioissa ja opettajat kertoivat kurssista omilla oppitunneillaan. Ryhmään valikoitui kymmenen vapaaehtoista ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijaa. Jostakin syystä valta ilmiönä kiinnosti vain kahta tyttöä, muut ryhmän jäsenet ovat poikia. Ryhmäläiset olivat aktiivisia ja tiedonhaluisia.

Opettajat olivat innokkaina käynnistämään uudenlaisen yhteistyökurssin. Toki haasteitakin kohdattiin jo suunnitteluvaiheessa. Ensinnäkin yhteisen ajankohdan, joka sopisi kaikille, löytäminen on vaikeaa. Aktiivisilla tekijöillä on monta rautaa tulessa. Muutamat sairastapaukset muuttivat kurssin vierailuohjelmaa.

Yksin ei tarvitse teknologiaa ottaa haltuun, vaikka saa toki

Vertaisradio haastatteli Toimikas-hankkeen nomadiohjaajaa eli Pauliina Mäkelää. Puheissa oli muun muassa se, millaista on kohdata ihminen epämukavuusalueella. Yhdessä tekemisen mahdollisuus on tärkeää oivaltaa luissa ja ytimissä. Tämän päivän ammattilainen oppii yhdessä muiden kanssa. Myös sellaisten kanssa, jotka eivät kuulu samaan laatikkoon, samaan ammattikuntaan.

Ilmiöoppiminen pienryhmäopetuksen näkökulmasta

Vuosi sitten Hakkalan koulun duuniluokka sekä pienryhmä olivat täydessä touhussa Toimikas-ilmiön parissa. Duuniluokka on joustavan perusopetuksen ryhmä ja pienryhmä perinteinen erityisopetuksen ryhmä. Ilmiömme oli nimeltään Terve Nuori. Projektimme alkoi koko yläasteen oppilaille suunnatulla terveyskasvatuskyselyllä. Kyselyn toteuttamisesta ja vastausten analysoinnista vastasivat ilmiöopettajat. Kyselyn pohjalta nousseiden teemojen mukaan oppilaat alkoivat rakentaa Tervettä Nuorta. He tekivät nuoren ja hänelle ”käyttöohjeet”, jotka sisälsivät ohjeita hygieniasta, ravinnosta, päihteistä ym. Tuotoksista kerättiin näyttely Iloa ja valoa -päivään marraskuussa, johon kaikki koulun oppilaat tutustuivat. Järjestimme näyttelyn pohjalta myös vanhemmille vapaamuotoisen iltakahvitilaisuuden, jossa oli mahdollisuus tutustua näyttelyyn ja keskustella nuorten vanhemmuuteen liittyvistä asioista. 

Ajatuksia ja tunnelmia ilmiöoppimisesta pienryhmien oppilaiden kanssa:
Ilmiöoppiminen oli mielekäs tapa opiskella joustavan perusopetuksen ja erityisoppilaiden kanssa. Oppilaat tekivät mielellään projektia ja se toi vaihtelua arkeen. Pienluokassa ilmiö oli helppo ottaa useamman oppiaineen kokonaisuudeksi, koska opetus tapahtuu luokanopettajan johdolla ja oppitunteja on mahdollista rytmittää joustavasti. Ilmiöoppimisesta löytyi myös jokaiselle oppilaalle mielekästä ja omien kykyjen mukaista tekemistä ja opetusta oli helppo eriyttää projektin sisällä.

Hyvä kokemus oli myös nomadiohjaaja Pauliinan pitämä oppitunti blogin kirjoittamisesta, vaikka oppilaat eivät itse blogikirjoituksia pystyneetkään tuottamaan. Tunnissa käytiin kuitenkin läpi monia hyviä perusasioita blogin pitämisestä sekä yleensäkin sosiaalisessa mediassa toimimisesta, jotka toivottavasti jäivät mieleen.

Hankkeen puitteissa teimme vielä maaliskuussa opintoretken Heurekaan Body World näyttelyyn. Näyttely oli erittäin mielenkiintoinen kokemus ja havainnollisti ihmisen kehon toimintaa sekä nivoi yhteen projektissa opittuja asioita. Matka Heurekaan oli myös matka ihmisen ”ihon alle”, jonne kurkistaminen ei tavallisessa luokkahuoneessa ole mahdollista. Varsinkin pienryhmien oppilaille opetuksen havainnollistaminen eri keinoin on opetuksen keskiössä. Heurekan opintomatka toimi myös mukavana päätöksenä koko projektille. Toimikas-hankkeesta jäi kokonaisuudessaan positiivinen mielikuva sekä ohjaaville opettajille että toteutuksessa mukana olleille oppilaille. Aihevalinta oli mielestämme hyvä ja mielenkiintoinen nuorten näkökulmasta. Terveyskyselyn avulla saimme myös tärkeää tietoa koulumme nuorten terveyskäyttäytymisestä. Näyttely antoi koulumme oppilaille mahdollisuuden tutustua terveyskyselyn tuloksiin mielenkiintoisella tavalla. Projektin aihe oli helppo integroida myös monen oppiaineen opintoihin. Olisi varsin mielenkiintoista toteuttaa työskentelymallia myös yleisopetuksen eri luokka-asteilla. Hanketta oli mukava ryhtyä toteuttamaa siihen suunnatun materiaalirahan sekä saataville olevan ohjauksen vuoksi.

Kati Heinonen

Nomadiohjaajan työn vaikuttavuuden arviointia IKKU-mallin kautta

28.-29.8.2013 Kiljavanrannassa kokoontuivat AVO2-hankkeen toimijat hanketapaamiseen. Toimikas-osahanketta edustivat Anne Rongas, Pauliina Mäkelä, Johanna Hyytiä ja Jari Harvio. Tapaamisessa kävimme läpi mm. yhteisiä tuotoksia ja niiden julkistamista tulevissa tapahtumissa ja verkossa sekä hanketutkimusta. Teimme vaikuttavuuden arviointia IKKU-mallin avulla. Kyseisen IKKU-mallin avulla pyritään tunnistamaan hankkeen instrumentaaliset, käsitteelliset, konsultatiiviset ja uskoa luovat vaikutukset. Kyseessä on synteesi useista vaikuttavuuden arvioinnin malleista (Pirttilä & Pääkkö 2001, lisätietoa tästä pdf-tiedostosta - päivitetty linkki 29.1.2018). Mallin esitteli Tampereen yliopiston Yrjö Lappalainen.

Loin nomadiohjaajan työstä IKKU-mallin mukaisen koosteen:

Instrumentaalinen (Millä tavoin nomadiohjaaja on onnistunut toimimaan käytännöllisen muutostyön välineenä?)

Näkyväksi tekemistä:

• Nomadiohjaajan tuotekuvaus/mallintaminen
• Toimikas-wiki
• Toimikas-blogi
• Facebook-ryhmä Toimikkaan konehuone
• Kutomopäivät
• Infotilaisuudet Hämeenlinnassa
• Ilmiöpilotit Otavan Opistolla
• Ilmiöopas
• Loppuseminaari
• Hanketori
• Julkaistu artikkeli verkossa ja SeOppi-lehdessä sekä Toimikas-blogissa
• Moka-wiki
• ITK2013
• Mobiilikesäkoulu2013
• YouTube-videohaastattelu
• Bambuser-livestriimausvideot
• YLE Uutiset: Koululaisten opetuksessa kokeillaan nyt ilmiöopetusta
• Radiohaastattelu
• Ilmiöiden omat tuotokset, joista blogikirjoitukset Hämeenlinnan alueen ilmiökoulujen ilmiöistä löytyvät tästä blogista aakkosjärjestyksessä:
• GoKulttuuri - Hämeenlinnan Yhteiskoulu
• Ihan pimee - Hämeenlinnan Yhteiskoulu
  
• Kestävä kehitys - Kaurialan koulu
  
• Lasi - Iittalan yhtenäiskoulu
  
• Ruoka - Nyt! - Lammin lukio
  
• Terve nuori! - Hakkalan koulu
  
• Törmäyksiä ja kohtaamisia - Kaurialan lukio
  
• Valtaamo - Lyseon lukio
  
• Vesi, monessa mukana - Hauhon Yhtenäiskoulu
• Ilmiöiden omat tapahtumat

Käsitteellinen (Miten nomadiohjaaja on onnistunut valistamaan käytännön toimijoita ja päätöksentekijöitä muuttaen heidän käsitteellistä toimintakehikkoaan?)

Käsitteet:

• Ilmiöpohjainen oppiminen
• Sosiaalinen media
• Avoimuus
• Yksityisyyden suoja
• Tekijänoikeudet
• Kokeilukulttuuri
• Etätyö hanketoimijalla
• Verkkotyöskentely
• Jatkuva verkkoläsnäolo
• Keskeneräisyyden sietäminen
• Oppijalähtöisyys

Konsultatiivinen (Miten nomadiohjaaja on onnistunut muuttamaan yhteiskunnallista käytäntöä, kuten toimintatapaa tai organisaatiota?)

Näkyväksi tekemistä:

• Nomadiohjaajan työ: perehdytys, opastus, ohjaus, vierihoito, luennot, työpajat, sähköposti-, Facebook- ja puhelintuki, hanketuotosten esittely, toiminnallinen ohjauspiste ilmiöopettajille ja -oppilaille, viestintä sosiaalisessa mediassa, tapahtumatiedotus, tapahtumien järjestäminen sekä viikottaiset hankkeen viestinnän Google+ hangout-kokoukset
• Ilmiöopettajien yhteistyö
• Osahankeyhteistyö, kuten osallistuminen syksystä 2012 kevääseen 2013 3DM-osahankkeen wikikirjan tekemiseen verkossa (Viisautta virtuaalimaailmoihin ja lisättyyn todellisuuteen) ja blogikirjoituksen kirjoittaminen wikikirjan blogiin sekä blogikirjoituksen kirjoittaminen omaan oppimispäiväkirjablogiin ja 1.10.2013 Tampereella ARea 13 -tapahtuman liveraportointi Twitterissä ja koostaminen Storifyyn ja 27.9.2013 Tampereella Nettikansa-osahankkeen OK Roadshow Tampere -tapahtuman liveraportointi Twitterissä sekä yhteisöllisten muistiinpanojen tekeminen
• Hankeyhteistyö, kuten osallistuminen 11.9.2013 Helsingissä AKTIIVI-hankkeen messuosastolla työskentelyyn Kuntamarkkinat-tapahtumassa ja osallistuminen 19.9.2013 Tampereella Kiltakoulujen toiminnalliseen loppuseminaariin
• Hanketoimijoiden ja hallinnon yhteistyö
• Jatkuva verkkoläsnäolo
• Viestintä
• Raportointi
• Kansainvälisyys loppuseminaariin osallistuneiden ulkomaalaisten vieraiden myötä

Uskoa luova (Miten nomadiohjaaja on onnistunut luomaan uskoa esimerkiksi tuottamalla rohkaisevia esimerkkejä käytännön toimijoille?)

Käytäntöä ja tekemistä:

• Yhdessä tekeminen esimerkin avulla arjessa
• Samalle tasolle asettuminen, myös fyysisesti
• Innostava asenne
• Nopea reagointi
• Keskittynyt kuunteleminen
• Uudella tavalla toimiminen
• Uusien asioiden opettelu
• Esimerkkien hyödyntäminen
• Asiantuntemuksen luoma valmius heittäytyä
• Erilaisissa tilanteissa luoviminen
• Oppijoiden valmius heittäytyä
• Uusien asioiden nopea omaksuminen
• Opitun asian kokeileminen ja hyödyntäminen nopeasti
• Yhteinen "tuskailu" - kokemusten jakaminen
• Omien toiminta- ja työtapojen tarkastelu
• Ammatillinen kasvu
• Verkostoituminen
• Tilanteeseen liittyvien asioiden yhdistely
• Luottamus
• Avun tarvitsijoiden auttaminen opastamalla ja neuvomalla
• Jatkuva muutos
• Oppiainerajojen ylitys tai sulautuminen
• "Kaikkea ei voi osata"
• "Kaikkea ei voi hallita"
• "Kädet savessa" tekeminen
• "Yksin tekemisen aika on ohi!"

Kokeilevaa kohellusta(ko)?

Heilahtaen Heurekasta Hämeelinnaan

Vauhtia ja ideoita oppilaiden ilmiölähtöisille tutkimiselle oli haettu ja saatu Vantaalle tiedekeskus Heurekaan tehdyllä yhteisretkellämme. Nyt olimme valmiit tosi toimiin. Vai olimmeko?

"Tämän valmiimmiksi emme tässä hetkessä tule, eikun hommiin vaan!"

Vaikka kyseessä olikin ilmiöpohjainen oppiminen, toiminta-alue rajattiin opettajien toimesta kestävään kehityksen neljään aihepiiriin: ekologiseen, taloudelliseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen kestävään kehitykseen.

Aihepiirinsä sekä toteutustavan oppilaat valitsivat itse ryhmissä. Toteutustapoja olivat valokuvaaminen, videointi, rakentelu, piirtäminen, kirjoittaminen, muovailu, näytteleminen ja leipominen.

Työskentelyyn varattiin aluksi kolmen tunnin mittainen suunnitteluiltapäivä. Sitä seurasi kolme toteutusiltapäivää. Oppitunteja käytettiin kokonaisuudessa oppilasta kohden 15. Oppilaita mukana toiminnassa oli 151.

Ehdottomasti parasta tässä oli tunnelma ja "tekemisen meininki" työskentelypäivien aikana.
Tuotokset yllättivät meidät monipuolisuudellaan. Kaurialan koulun oppilaat haluavat säilyttää maailman jälkipolville hyvänä paikkana elää: luonto ja ihmisten toiminta tasapainossa. Tuotoksia tärkeämmiksi koimme itse yhdessä toimimisen ja oppimisen ja löytämisen ilon. Matkan teko on tärkeämpää kuin maaliin pääsy.

Oppilaat olivat asiasta mieltä...
- toiminta oli mukavaa ja kiva tapa oppia, kun eri oppiaineitta käsiteltiin yhdessä
- ryhmissä toimiminen oli hienoa (uusia kavereita ja opettajia)
- toimintatavat olivat erilaisia kuin normaaleilla oppitunneilla
- sai käyttää omaa luovuutta, ei ollut rajoja
- aihe oli mielenkiintoinen
- oli kiva kun sai suunnitella ja toteuttaa itse ja opettaja auttoi tarvittaessa

Mukana olleiden opettajien palaute oli...
- oppilaat olivat yllättävän itseohjautuvia ja innokkaita
- yhteisopettajuus oli mukava kokemus
- toimintatapa rakensi yhteishenkeä
- oli mukavaa tehdä asioita oppilaiden ehdoilla

Paljon siis hyvää ja erittyisen hyvää, mutta kehitettävääkin luonnolliseti jäi. Kokemamme perusteella suunnittelulle pitää varata kunnolla aikaa ja tuotosten taltionnin keinoja ja merkitystä on hyvä pohtia.

Seuraavaksi saamme pohtia, miten tästä jatkamme.

Pekka Saros, rehtori (12.9.2013)

Toiminnallisen ja aktiivisen oppimisen malleja näkyväksi tekemässä – Ilmiöpohjaisen oppimisen osahankkeessa nomadiohjaajana

9. luokkalaisten keskuudessa hämeenlinnalaisessa luokkahuoneessa väreilee odottava tunnelma. Paikalle on saapunut Toimikas-osahankkeen nomadiohjaaja. Hän kertoo, miten seuraavien oppituntien aikana tutustutaan sosiaalisen median hyödyntämiseen ilmiöpilotissa. Aluksi tuntuu oudolta, kun saa olla ihan luvan kanssa sosiaalisessa mediassa tunnin aikana. Nomadiohjaaja neuvoo kädestä pitäen blogin ja Facebook-sivun perustamisen sekä miten näihin luodaan sisältöä. Yhteinen työskentely on sekä haastavaa että hauskaa. Jokainen oppilas kulkee omalla yhteisöllisen työskentelyn ja oppimaan oppimisen taitojen oppimispolulla omaan tahtiinsa.

Nomadiohjaajan tehtävänä on vähentää uuden menetelmän ensitoteutukseen liittyvää työtaakkaa sekä auttaa löytämään tarkoitukseen sopivia sosiaalisen median palveluita ja helpottaa niiden käyttöönoton vaiheissa. Nomadiudella viitataan siihen, että kyseinen henkilö kiertää kaikissa hankkeen ilmiökouluissa. Nomadiohjaaja innostaa ja varmistaa, että rahoittajalle luvattu avoimuuden periaate toteutuu hankkeen ilmiöissä.

Hän kiertää Hämeenlinnan alueen pilottikouluissa auttamassa, opastamassa ja tekemässä näkyväksi oppimisprosessia ja ilmiöpohjaisen oppimisen askeleita. Lisäksi hän kouluttaa yksityisyydensuojaan, tekijänoikeusasioihin, tiedonhaun tehostamiseen, yleensäkin sosiaalisen median asialliseen muuhun kuin vapaa-aikaan liittyvään käyttöön oppimisen apuna. Hän on tarpeen mukaan rooliltaan vertaiskouluttaja, mentori, teknispedagoginen tukihenkilö ja avustaja sekä opettajille että opiskelijoille. Hän voi tuoda esiin ilmiöpohjaisen oppimisen rinnalle myös näkymättömän oppimisen ilmiötä. 

Nomadiohjaaja huolehtii oman työnsä ohella, muun tekemisen ohessa ja välissä, pieninä annoksina hetkittäin ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa käytänneyhteisöissä keskustellen ja ihmetellen jatkuvan oppimisen toteutumisesta sekä sen näkyväksi tekemisestä. Työelämä toimii omalta osaltaan oppimisympäristönä. Tärkeä osa nomadiohjaajan työtä on verkostoituminen, erilaisiin tapahtumiin osallistuminen ja avoin keskustelu, sillä ne lisäävät myös onnekkaita kohtaamisia eli sattumahdollisuuksia.

Hämeenlinnan kaupunki on yksi osatoteuttaja Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin eli AVO2-hankkeessa ilmiöpohjaisen oppimisen Toimikas-osahankkeessa 1.1.2012 - 31.12.2013. Perinteisen oppiainejakoisen opetuksen rinnalle on otettu oppijalähtöisten ja yhteisöllisten oppimistapojen toteuttaminen Hämeenlinnan alueella kahdeksassa pilottikoulussa 9. luokkalaisten ja lukiolaisten kanssa.

Hankkeessa luodaan käytänteitä oppiainerajoja ylittävän opetuksen käytännön järjestelyihin ja aktiivisen oppimisen kokeilujen toteuttamiseen eri kouluasteilla. Yhtenä tärkeänä osa-alueena on toiminnallisen ja aktiivisen oppimisen mallien tekeminen näkyväksi. Tavoitteena ovat pedagogisten mallien tunnetuksi tekeminen, käytännön toteutukset aktiivisen oppimisen toimintamallien pilotoimisessa, dokumentoinnissa, arvioinnissa ja kehittämisessä, kuvauksia toteutuksen vaiheista, työtapoja sekä lähi- että verkko-opetukseen, hallinnolliset ratkaisut oppiainerajoja ylittävään toimintaan, kertyneen kokemuksen levittäminen sekä seuraaminen ja osallistuminen pedagogisesta kehitystyöstä kiinnostuneiden verkostoissa.

• Toimikkaan Facebook-ryhmä https://www.facebook.com/groups/Toimikkaankonehuone/ 
• Toimikkaan wiki http://toimikas.wikispaces.com/
• Toimikkaan blogi http://toimikas.blogspot.fi/ 
• Toimikkaan ilmiöopas - käsikirja kokemuksista, malleista ja ratkaisuista https://sites.google.com/site/ilmioopas/home 
• AVO2-hanke http://www.eoppimiskeskus.fi/avo2

Kirjoitus on julkaistu alunperin Suomen eOppimiskeskuksen SeOppi-lehdessä sekä Suomen eOppimiskeskuksen sivuilla SeOppi-lehden Julkaistut artikkelit -osiossa.

Oppiminen alkaa ihmettelystä

”Tulin taas kouluun. Istun taas täällä. Katson taas eteeni. En näe eteeni. Kuulen. Jotain apatiaa. Väsyttää. I´m bored. Katselen kuulen. Kaikki menee ohitse. Elävää elämää. Pyörii ympäri. Minä en kuulu tähän. Nyt on uskontoa. Sitten taas jotain. Historiaa tänään. Joskus tuntuu, että yht´äkkiä tulee paperi eteen. Tämä on koe. Enkä ole ollenkaan valmistautunut. Haluton. Voimaton. Inhoan. Koulu. Mikä sana. Vaikka toisaalta. Täällä on kaverit. Elämää.”

Aito hetken tunnelma pulpetissa istujalta, minulta, vuonna 1980. Maailma on muuttunut noista ajoista. Koulu on muuttunut. Onhan?

Havaintomaailma on rikas opettaja. Vanhan totuuden mukaan oppiminen alkaa ihmettelystä. Lapsi innostuu lähiympäristöstään, sen kaikista olomuodoista. Hän tutkii ja kokeilee sitä kaikilla aiesteillaan. Hän seuraa valppaasti – oppii äidinkieltään vauvaiässä jopa unen aikana.

Elämä ja elävä maailma ympärillämme on luonnollinen oppimisen tila.

Kouluoppimisessa olemme tottuneet toisenlaiseen asetelmaan: oppijalle tarjoillaan kirjojen sivuilla, opettajan kertomuksissa ja muussa oppimateriaalissa jonkun muun kokemia ja havaitsemia asioita. Oppija on sivustaseuraaja, joka lukee ja kuuntelee. Hän oppii harjoitusten avulla muistamaan ja toistamaan. Oppimistilanne vaivuttaa joskus uneen, vie aivot pois tilanteesta, jossa toisten kokemukset jäävät toisten kokemuksiksi.

Tämä oli kärjistys.

Ei toisten kokemuksista oppiminen ole välttämättä huonoa oppimista. Nuotiotulilla olemme kertoneet tarinoita iät ja ajat. Tärkeää on monipuolisuus. Se, että oppija pääsee itse kokemaan, kokeilemaan ja soveltamaan teoreettisesti opittua, toisten kokemaa, toisten analysoimaa, toisten valmiiksi ajattelemaa.

Opetuksen suunnittelussa opettaja on kokenut. Hänen ei enää tarvitse ihmetellä oppimisen kohdetta. Hän on oppimisen kohteen asiantuntija ja tästä syystä hän voi kertoa, kuinka asia on tai kuinka asia tehdään. Hän tietää vastaukset kysymyksiin, eikä jää ihmettelemään.

Hetkinen. Eihän opettaja halua vaivuttaa oppijoita uneen, ei sysätä heitä sivustaseuraajiksi. Yhä useampi opettaja tänä päivänä etsii mielekkäitä ja toimivia keinoja herättää oppija. Tiedon valtava virta, asioitten muuttuminen, taitovaatimusten loputtomuus: nämä kaikki johtavat oppimisen hakemaan uutta tasapainoa.

Pelkkien tietojen lisääminen ei millään riitä. On kyettävä käyttämään maailmasta hankittavissa olevaa tietoa, on kyettävä tuohon tiedon hankintaan, on kyettävä käsittelemään hankittua tietoa, arvioimaan sitä kriittisesti, soveltamaan sitä, ottamaan omaksi ja rakentamaan yhdessä muiden kanssa ratkaisuja maailman esittämiin pulmiin.

Maailma on oppikirja, jota kasvavat lapset, nuoret ja aikuiset voivat tutkia ja ihmetellä yhä uudelleen. Opettaja on oppija oppijoiden joukossa, ylimmäinen ihmettelijä. Oppiminen on asenne, joka tarttuu. Kukapa ei innostu ihmettelemään pienen lapsen rinnalla leppäkerttuja, pöydän aluksia, veden loisketta. (No ehkä monikaan ei innostu, mutta saattaa katua sitä, ehkä liian myöhään.)

Michael Gallagher kävi muutama viikko sitten Suomessa opastamassa aikuisia oppimisen ihmettelijöitä tutkimaan mobiilivälineitten avulla laajennetuin aistein lähiympäristöä. Hän pohjusti ryhmätöitä ja kenttähavaintojen keräämistä lyhyellä johdannolla siihen, mitä mobiilioppiminen on, miten se ilmenee oppijan olemuksessa (habitus), miten se edistää oppimisen ulottuvuuksia eri ikäisillä, eri koulumuodoissa, eri oppimistilanteissa.

Gallagher antoi hyvän yleistettävän mallin mobiilivälineitten rikastamaan ilmiöoppimiseen (dia 18):

• Löydä oma ryhmäsi, tämä harjoitus on parasta tehdä yhdessä muiden kanssa. 
• Valitse tutkimuskysymys, mitä haluat tietää? Tutkiskele tätä kysymystä, valitse näkökulmasi. 
• Valitse havaintoaineiston keräämisen ja tarinankerronnan tapa.
• Valitse havaintoaineiston keruun näkökulma ja paikka. 
• Se voi olla esimerkiksi yksilöön liittyvä (henkilökohtainen, merkkihenkilö, esi-isä), idea (taide tai arkkitehtuuri), rakennettu tai luonnonympäristö (kuulo- ja näköhavainnot, eri aistein koettu maisema). 
• Kerää tiedot ja reflektoi niitä kenttäpäiväkirjassa. 
• Havainnoista kootaan lopuksi kollaasi tai muu kiteytynyt kooste. 

Tämä kehys toimii monissa tilanteissa. Oppijalle jää määrittelyvaltaa. Ohjaus ryhmätyöhön pakottaa oppijat ulkoistamaan omaa ajatteluaan, luomaan tilanteelle suunnitelma, käsittelemään asiaa enemmän kuin yksin tehdessä. Gallagherin työpajassa isot aikuiset oppijat innostuivat. Teemana oli hyvin yleisellä tasolla Helsinki. Tulokset olivat rikkaita ja poikkesivat suuresti toisistaan.

Mobiililaitteiden voima nousi hyvin esille. Havaintojen kerääminen onnistui lyhyessä ajassa monella tavalla. Havaintoja saattoi yhdistää toisiinsa. Kollaasien tekeminen johti oivalluksiin. Yhteinen tulosten läpikäynti oli nopeaa ja silti teki suuren vaikutuksen. Gallagher kuvaili Helsinki-työpajan tuloksia blogissaan.

Tämä AVO2-hankkeen Toimikas-blogi on kuvannut menneen talven ajan ilmiöpohjaisen oppimisen pilottitoteutuksia. Ihmettely ja aktiivinen oppiminen ovat leimallisia kaikille toteutuksille. Näennäisesti matka unettavasta sivusta seuraamisoppimisesta aktiiviseen oppimiseen ja osallistuuteen oppimistilanteessa ei tunnu suurelta. Kuitenkin oppimistilanteiden ja -prosessien suunnittelussa kovin luontevasti opettaja suunnittelee asioita valmiiksi, näkee jo päätepisteen ja oikeat lopputulokset, vaikka matka on vielä tekemättä.

Vuoden takaisessa pilottitoteutusten suunnittelutapaamisessa eräs opettajaryhmä havahtui radikaalisti: "Heitimme roskiin ensimmäisen suunnitelmamme." Vanhat toimintamallit ovat vahvassa. Vaatii tietoista työtä oppia suunnittelemaan ja muotoilemaan sellainen kehys ja tukirakenne oppimiselle, että oppijalle jää myös tilaa toimia, olla kohteen sijaan toimija.

Vanhat käsitykset hyvästä ja oikeasta oppimisesta, varsinkin kouluoppimisersta, ovat juurtuneet syvään. Oppijalle annettu vapaa tila koetaan vaaralliseksi. Oppija haluaa tehdä vääriä asioita, kuten roikkua Facebookissa. Entä jos netti on samanlainen pakopaikka, kuin muinaiselle oppijalle mielikuvitus ja päiväunelmat. Läsnäoloa ei voi kontrolloida lopullisesti, sillä opettajalla ei ole pääsyä oppijan aivoihin. Jos oppimistehtävä on jäljittelyä ja toisen kokemusten uuvuttavaa seurailua, oppija siirtyy sinne, missä hän voi olla osallisena johonkin, läsnä.

Pitkän linjan pedagogi, opettajakouluttaja Pekka Ihanainen, on ollut kuluneen talven vetämässä Tero Toivasen kanssa Aikamatkaa oppimisen ja koulun tulevaisuuteen (tutustu LeMill-ympäristössä ja Facebook-ryhmässä). Matkan yhtenä etappina on manifestin laatiminen. Ensimmäinen teesi on: luota oppijaan. Samaa viestitti kuuluisa tutkija, Newcastlen yliopiston professori Sugara Mitra äskettäisessä haastattelussa.

Kun oppiminen ja opettaminen on kevättalven ajan ollut runsaasti esillä suomalaismediassa, keskusteluissa näyttäisi olevan vallalla päin vastainen suunta: älkää ihmeessä luottako oppijaan, hän on kuriton, hänet on laitettava kuriin ja järjestykseen. Valta takaisin opettajalle.

Nousiko kielesi päälle jo hyviä argumentteja oppimisen ja koulun aikamatkalaisten teesiä vastaan? Pysähdy. Opponoi itseäsi. Miksi on niin helppo löytää hyviä syitä siihen, että oppijaa ei voi vapauttaa ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan, määrittelemään oppimistaan?

Toimikas jatkaa pilottien jälkeen yhteisöllisen tuottamisen parissa. Syyskaudella 2013 kootaan ilmiöpohjaisen oppimisen opas. Tervetuloa mukaan!

Lasitöitä Iittalassa

Tiffany lasityö                                                                                   Reetta 7A

Vaihe 1: lasin leikkaaminen

Lasin leikkaaminen oli vaikeaa, mutta hauskaa. Palasista tuli kauniita ja niistä sai koottua hienoja töitä. Huono puoli oli, että pienet lasinsirut saivat aikaan pieniä haavoja.

Vaihe 2: Lasipalojen reunojen hiominen

Oli aluksi hankalaa saada palojen reunat oikeanlaisiksi, mutta kun sitä oli hetken tehnyt alkoi se sujua.  Ääni oli korviaraastava, mutta kyllä siihenkin tottui.

Vaihe 3: Kuparilangan laittaminen lasipalojen reunoihin

Yksi helpoimmista vaiheista, mutta varmaankin myös yksi tylsimmistä jos paloja oli paljon. Kuparilanka asettui hyvin helposti lasipalojen ympärille.

Vaihe 4: Lasipalojen yhteen kiinnittäminen tinaamalla

Hauskin vaihe koko työssä, koska oli helppoa ja nopeaa ja sai työn oikean ulkomuodon näkyviin. Vaikeinta oli saada rautalangat kiinnitettyä tinaamalla työhön. Kiinnitin samalla ripustusta varten rautalangan. 

Vaihe 5: Tinausten petsaus

Ei vaatinut ihmeemmin aikaa piti vain maalata tinaukset läpinäkyvällä aineella, joka tummensi tinaukset.

Vaihe 6: Lasityön maalaaminen lasimaaleilla

Oli aika lähellä normaalia maalausta, mutta levittyi työlle aika huonosti. Sai kuitenkin työn näyttämään juuri siltä mitä olin suunnitellut. Ja niin siitä sitten tuli valmis.

Lasityö                                                                                               Mari 7A

Ensiksi valitsin lasityöhöni erivärisiä laseja, joista leikkasin lasiveitsellä erikokoisia ja muotoisia lasipaloja. Hion palaset sekä reunoista että kulmista hiomakivellä. Sen jälkeen vuorasin lasipalasten reunat kuparinauhalla. Tämän vaiheen jälkeen suuntasimme alakertaan, jossa meitä odotti kolvaaminen. Kolvasimme lasinpalat yhteen tinalla. Työn lähestyessä loppua lasityöhön tehtiin ripustin kolvin avulla. Vielä sen jälkeen maalasimme yläkerrassa työmme mieleisen värisiksi.

Lasityö                                                                                               Emilia 7A

Aloitin lasityöni valitsemalla lasia, jonka jälkeen leikkasin lasiveitsellä haluamani kuviot. Tämän jälkeen lasinpalat hiottiin reunoista hiomakivellä, jottei siinä olisi teräviä kulmia. Hionnan jälkeen lasin reunat päällystettiin kuparinauhalla. Päällystys vaiheen jälkeen lasinpalat kolvattiin yhteen tinalla. Kun työ oli melkein valmis, niin siihen kiinnitettiin kolvilla ripustin. Viimeistelin työni maalaamalla sen haluamani väriseksi.

Lasityö                                                                                                Kaisa 7B

Ensin leikattiin lasia, sen jälkeen hiottiin hiomakivellä kulmat pyöreiksi, sitten laitettiin kuparinauhat. Mentiin puukäsityön luokkaan kolvaamaan, eli sulatettiin tinaa reunoihin. Mentiin yläkertaan ja siellä maalattiin läpinäkyvää lasia, jos haluttiin, sitten mustattiin reunat.

Lasityö                                                                                               Senja 7B

Aloittaessani työtä leikkasin erilaisia lasinpaloja ja hioin kulmat pyöreimmiksi. Kun palat oli valmiit, leikkasin kuparinauhasta sopivan mittaisia pätkiä ja ympäröin lasinpalat niillä. Kun kaikkien lasien ympärillä oli kuparinauhat lähdettiin alakertaan kolvaamaan eli sulatettiin rautalankaa jotta se saadaan ripustettua. Reunat patinoitiin mustalla aineella. Sen jälkeen lasin paloja sai maalata jos halusi, maalaamisen jälkeen se oli valmis.

Lasityö                                                                                               nimetön

Ensin leikkasin lasia. Sitten hioin reunoja kivillä. Sen jälkeen lisäsin kupari nauhan. Sitten mentiin puukäsityön luokkaan kolvaamaan, eli sulatettiin tinaa reunoihin. Mentiin yläkertaan ja siellä maalattiin läpinäkyvää lasia, jos haluttiin, sitten mustattiin reunat.

Lasin & Iittalan historia

Me kaikki Iittalan yhdeksäsluokkalaiset lähdimme rehtori Anne Laatikaisen kanssa tutustumaan lasinvalmistukseen ja Iittala-yrityksen historiaan. Ensin olimme tunnin Iittalan lasimuseossa. Siellä näimme tammesta valmistettuja lasimuotteja, eri tavoilla valmistettuja lasiesineitä ja lasinpuhaltajien taidonnäytteitä. Meille myös kerrottiin, mikä aiheuttaa lasissa vihreän värin ja mistä lasiin tarvittava hiekka tulee.

Kierroksen jälkeen kävelimme lyhyen matkan lasitehtaaseen. Ovesta sisään käveltyämme tunsimme kuumuuden niskoissamme. Näimme, kun lasinpuhaltajat valmistivat puhaltamalla hienoja lasiesineitä. Katsoimme heidän työtään turisteille tarkoitetulla ylänteellä.

Puolen tunnin tehdaskäynnin jälkeen palasimme koululle. Jotkut oppilaat lähtivät jo kierroksen jälkeen kotiin. Reissu oli opettava ja mukavaa vaihtelua normaalien oppituntien sijaan.

Mira Rokkanen 9b

Lasi-ilmiö Iittalassa

Iittalan yhtenäiskoululla on kevään aikana tehty kaikenlaista lasiin liittyvää. Yhtenäiskoulu-hengessä ajattelimme, että koko koulu osallistuu ja tutustuu lasin maailmaan - kukin luokka omilla taidoillaan ja omat lähtökohdat huomioon ottaen. Alkuopetuksen luokat ovat tutustuneet lasin maalaukseen ja laseihin liittyviin satuihin. Luokat 3-6 ovat tutustuneet mm. lasin kierrätykseen, lasimaalauksiin, lasin koostumukseen ja käytännön töihin lasitehtaalla. Yläluokilla on tutustuttu erittäin käytännönläheisesti lasin leikkaukseen ja liimaukseen, kemiassa erilaisiin lasityökaluihin ja fysiikassa valon taittumiseen.

Lasi on Iittalan ylpeydenaihe joten se oli hyvä aihe myös tälle projektille. Uskoisin, että joka luokalta löytyy vähintään yksi oppilas, jonka perheenjäseniä on esimerkiksi lasitehtaalla töissä. Kaikista töistä ajattelimme järjestää myös näyttelyn, siitä lisää ensi kerralla.

Lammin senioriprojektiryhmä

Tervehdys!

Projektimme etenee hitaasti, mutta varmasti. Kukin ryhmä katsoi talven edetessä erilaisia ruoka-aiheisia luentoja. Kokosimme luennoista pienet tiivistelmät omaan blogiimme. Aiheet käsittelivät muun muassa ruoan riittävyyttä ja sitä miltä ruoka maistuu.
Talven ja alkukevään aikana kuvasimme lisäksi vielä muutaman leivonta videon.
Tällä hetkellä meillä on menossa projektimme viimeinen viikko eli projektiviikko. Viikko kuluu pääosin  materiaalin kokoamisessa ja videoiden luomisessa. Projektiviikon ensimmäisenä päivänä vierailimme Kultasuklaa Oy:n tehtaalla, josta kirjoitimme toisen yksityiskohtaisemman tekstin. Projektimme esitystavasta ei ole vielä varmuutta, mutta vielä tuntemattomalla tavalle sen tulemme toteuttamaan.

Tässä muutamia kuvia pullan leivonnasta!

Lammilaisten vierailu suklaatehtaalle

Tänään on projektiviikon toinen päivä. Eilen teimme vierailun Kultasuklaa Oy:n tehtaalle Iittalaan. Samalla reissulla kävimme syömässä ravintola Popinossa Hämeenlinnassa. 

Valitsimme vierailupaikaksi Kultasuklaa Oy:n, sillä eräs projektin teemoistamme on suklaa. Ajoimme pikkubussilla Iittalaan heti aamusta. Kultasuklaa Oy on vuonna 1990 perustettu perheyritys. Tehtaan vieressä on tehtaanmyymälä, josta on suuri lasi-ikkuna pieneen tehtaaseen. Seurasimme suklaan valmistusta ikkunan kautta myyjän kertoessa meille Kultasuklaa Oy:sta ja suklaan valmistuksesta. Tehtaanmyymälän suklaatuotteet ovat käsintehtyjä. Myyjä kertoi, että suklaata tehtaassa valmistetaan noin 2500kg viikossa, riippuen kuitenkin vuodenajasta. Hän kertoi myös, että sesonkiaikana kesällä tehtaanmyymälässä saattaa vierailla 400-500 asiakasta päivässä, koska läheisessä koulussa on kesäisin taidenäyttely. Silloin jonoa voi olla ulos asti. Sesonkiaikoihin kuuluvat myös joulu sekä erilaiset juhlat, kuten isän- ja äitienpäivä ja ylioppilasjuhlat. 

Tehtaassa tehdään monenmakuista ja muotoista suklaata. Myyjä kertoi, että muotteja saa ulkomailta hyvinkin halvalla, joten suhteellisen pienellä perheyritykselläkin on resursseja tehdä monenmuotoisia suklaita moneen erilaiseen tilanteeseen, tai esimerkiksi yritysasiakkaille firman logolla varustettua suklaata. Myyjä mainitsi esimerkiksi suklaiset käyntikortit. Maut vaihtelevat sesongin ja kysynnän mukaan. Tällä hetkellä hyllystä löytyi mm. goji-marjasuklaata, minttusuklaata, luomupuolukkasuklaata, chilisuklaata ja paljon muuta. Monia makuja löytyi sekä tummana, maito- että valkosuklaana. Asiakkaiden suosikkimaku on myyjän mukaan ollut jo pitkään mansikkavalkosuklaa. Saimme myymälässä myös maistiaisia, ja joitakin suklaita tarttui mukaankin.

Tehtaanmyymälän konvehtivitriini

                                             Suklaakukkalajitelma

Suklaatehtaalla vierailun jälkeen matkustimme bussilla Hämeenlinnaan mennäksemme syömään. Popinon ruoka oli tapansa mukaan herkullista. Yritimme valita teemojemme mukaisia ruokia, ja se onnistuikin hyvin. Söimme kaikki pää- sekä jälkiruoan. Pääruoan suhteen annoksemme erosivat melko paljon, mutta jälkiruoissa olimme yksimielisiä: Kymmenestä opiskelijasta 8 söi jäätelöpaatin ja 2 suklaakakun. Nomnom. 

Ennen jälkiruokien tilausta kuvasimme haastattelun, jossa yksi meistä haastatteli tarjoilijaa. Kysyimme mm. kuinka kansainvälisyys näkyy heidän ruoassaan ja kannattavatko he lähiruokaa. Tarjoilija kertoi, että ravintola itsessään on italialaistyylinen, mutta ruokalistalla on ruokia ympäri maailmaa. Hän kertoi myös, että lähiruokaa käytetään niin paljon kuin mahdollista. 

Tsaukki! 

-Lammin sennuprojektiryhmä

Mobiilikesäkoulu2013

Perinteinen vuosittain järjestettävä mobiilioppimisen tapahtuma, Mobiilikesäkoulu, kokoaa jälleen mobiilioppimisesta kiinnostuneet tahot yhteen Hämeen ammattikorkeakoulun Mustialan yksikköön Tammelaan 22.-23.5.2013. Lisätietoa tapahtumasta löytyy Mobiilisti-hankkeen blogista otsikolla Ota uusimmat mobiiliopit haltuun! sekä Mobiilikesäkoulu-tapahtuman ohjelmasivulta.

Tässä muutamia tunnelmakuvia sekä esitysmateriaali aiempien vuosien Mobiilikesäkoulu-tapahtumasta, jossa Toimikas-osahankkeen nomadiohjaaja Pauliina Mäkelä on ollut AVO-hankkeen puolesta mukana järjestämässä ohjelmaa Matkatoimisto SoMe-toimipisteessä.

Matkatoimisto SoMe ITK2012 from Pauliina Mäkelä

GoKulttuuri-ilmiö aloitti

Aloitimme tänään Toimikas-hankkeemme hyvin epävarmoissa tunnelmissa. Aikataulut menivät aamulla uusiksi ja tuli uusia haasteita, mutta me selviämme tästä. Olemme luoneet blogin meidän ilmiöoppilaille. Se löytyy osoitteesta http://gokulttuuri.blogspot.fi.

Vähän vielä tämä bloggaaminenkin vaatii harjoittelua, mutta oppilaista oli hauskaa kokeilla ja tehdä uusia asioita. Välillä siis jotain muuta kuin oppikirjaa. Sitä oikeaa elämää siis - somelaista kulttuuria.

Tässä muutamia Pauliinan ottamia kuvia Instagrammista:
http://instagram.com/p/XElxrhQHKE/
http://instagram.com/p/XEmOhJwHKR/
http://instagram.com/p/XEmnFiwHKd/
http://instagram.com/p/XEmtRMwHKh/

Go Me (siis suomeksi) - kohti kulttuuria!

Lehtiartikkelista kierrätyskorupajaan (OO:n Kulttuurit ja kielet)

Kulttuurit ja kielet -ilmiön aikataulutettu osuus Otavan Opistolla päättyi parisen viikkoa sitten. Ilmiössä saimme tehdä yhteistyötä etäkoulu Kulkurin ja oppimis- ja ohjauskeskus Mikaelin kanssa. Kiitos yhteistyökouluille!

Opiskelijat tekivät ilmiöissä tuotosmatkoja erilaisissa kielissä ja kulttuureissa. Anu lähti Vivi-tyttärensä (ja vähän koko perheensäkin) kanssa yhteisesti jaetulle ruokamatkalle erilaisiin kulttuureihin. Henna tutustui Elina-tyttärensä kanssa englannin saloihin: kolmosluokkalainen Elina käsikirjoitti äitinsä avustuksella englanninkielisen sarjakuvan. Susanna teki taidematkan surrealistiseen kuvataiteeseen ja hieman myös musiikin maailmaan. Airi osallistui ilmiössä lukupiiriin, jossa pureuduttiin Jyrki Kiiskisen Kaamos-romaaniin, ja osallistui OO:n Action-viikolla kierrätyskorupajaan. Opettajakin teki opiskelijoiden toiveesta hieman tyngäksi jääneen matkan sanojen maailmaan (jatkoa seuraa Löytöretkikunta!-ilmiössä). Etäkoulu Kulkurin opiskelijat taittoivat matkaa ruokakulttuureissa ympäri maailmaa. Osa tuotoksista esiteltiin myös AC:ssa. Näiden esitysten tallenteiden linkit on koottu Ningiin.

      

Vielä tällä viikolla on työn alla kolmen opiskelijan yhteistyössä kirjoittama artikkeli käsitöiden tekemisestä ilmiöissä. Kulkurin käsityön opettaja Helka Lehti toimii myös Tekstiiliopettaja-lehden toimittajana ja toimistussihteerinä. Käsityöartikkeli työstyy vielä tämän viikon ajan jaetussa Google-dokkarissa ja ilmestyy lehden seuraavassa numerossa. Artikkelista käydyn keskustelun (ja linkin työstödokkariin) löydät Ningistä.

Asiantuntijoiden osaamisestakin saimme ilmiön aikana nauttia. Asiantuntijoina toimivat tietysti tuotostensa kautta omat opiskelijamme, mutta he olivat myös vieraiden kulttuurien asiantuntijoita nettilukion torilla (ks. lisää alla). Miia Collanus taas kävi esittelemässä meille DIY-käsityökulttuuria ja keskustelutti opiskelijoita Kulkurin Ruokalassa ja ilmiöiden Ning-sivulla. Omasta henkilöstöstämme saimme asiantuntijavahvistusta Enrique Tessieriltä, joka on toiminut journalistina erilaisissa kulttuureissa. Hän kertoi eteläamerikkalaisen identiteetin kehittymisestä viime vuosisadalla. Ilona Tikka pureutui opistolla monikulttuuriseen koulumaailmaan. Lisäksi Jyrki Kiiskinen tule meille kirjailijavieraaksi verkon kautta: hän keskusteli opiskelijoiden kanssa Kaamos-teoksestaan sekä kirjailijuudesta ja runolijuudesta.

   

Kulkurin opiskelijat ja opettajat osallistuivat siis yhteiselle Me maailmalla -verkkotorille, jossa Otavan Opiston ja Kulkurin oppijat esittelivät, millaisissa ympäristöissä he tällä hetkellä maailmalla käyvät koulua. Anna-Kaisa haastatteli Australiassa oppilaitaan videolle ja monet Kulkurin oppilaat ympäri maailmaa harjoittelivat suomeksi kirjoittamista samalla, kun esittelivät omia kouluympäristöjään. Pääpaino oli, kuten Kulkurin ilmiössä muutenkin, kouluruokailussa.

Mikael-koulun oppilaat puolestaan perehtyivät enkun opettajien johdolla erilaisiin kulttuuri-ilmiöihin musiikista ruokaan. Alkuvuoden aikana he saivat myös opistolta teknistä apua tuotosten esittelemiseen verkossa. Tommi kävi opistolta pitämässä blogityöpajaa Mikaelin opettajille.

Ehkäpä kuulemme Kulkurin ilmiökuulumisista ja OO:n enkun kulttuuri- ja kielimatkasta lisää tässä blogissa vielä tuonnempana.