Pikadeittailua opetussuunnitelman kanssa

Voisiko olla kuivakampaa aihetta aktiivisen oppimisen ideointiin kuin opetussuunnitelman tavaaminen? No, ehkä eräät meistä saavat innoitetta asiakirjoistakin (kuten tämän jutun kirjoittaja). Toimikkaan ensimmäiseen kutomopäivään suunnittelimme joka tapauksessa vähän erilainen menetelmän opsin käsittelyyn.

Olimme ennakkoon pyytäneet osallistujia varaamaan mukaansa oman oppiaineensa opsin. Monistimme yleisen osan aihekokonaisuudet kaikille. Juttu alkoi siten, että jokainen sai keltaisen ja punaisen lapun. Keltaiselle piti kirjoittaa yksi oman oppiaineen ops-tavoite, jonka haluaisi toteuttaa omassa projektissaan. Punaiselle lapulle piti poimia aihekokonaisuuksista samaten yksi tavoitelause, jonka haluaisi viedä käytäntöön. Tavoitteiden poimintaan annettiin aikaa 10 minuuttia.

Kuvassa Anna-Kaisa Kultima ohjeistaa opiskelijajoukkoa pikadeittikierrokselle ( TaY 11.1.12).

Osallistujajoukko jaettiin seuraavaksi kahteen. Kakkoset lähetettiin hetkeksi huoneen toiseen päähän ja ykköset saivat järjestää kaksi tuolia vastakkain, toisen itselleen, toisen pikadeittikaverille. Tässä kohdalla olisi pitänyt napakammin määrätä siirtämään myös pöytiä niin, että tuoleista olisi tullut selkeä kehä. Nyt tuoliparit muodostivat ameeban, joka aiheutti pikadeittivaiheessa pientä siirtymäsekoilua.

Pikadeitti eteni niin, että ykköset hakivat jokainen parin ja istuivat vapaaseen tuoliin. Ohjeena oli esitellä oman valinnan mukaan jompi kumpi opsin tavoitelause (omasta oppiaineesta tai aihekokonaisuuksista) ja kertoa lyhyesti, miksi sen valitsi. Molempien piti tehdä tämä esittely ja annetussa niukassa ajassa, kahdessa minuutissa, piti vielä tavoitella yhteistä ideointia molempien esittämistä tavoitteista. Kahden minuutin välein vaihdettiin paria. Lopuksi jokaista pyydettiin tekemään muistiinpanot niistä ideoista ja ajatuksista, joita pikadeittikierros herätti.

Palautteissa monet olivat kokeneet tämän menetelmän hyvin myönteisesti. Saipa jopa yksi ryhmä pikadeittikierroksella idean omaan ilmiöönsä.

Pikadeittiä voi soveltaa hyvin moniin tilanteisiin. Vastakkaisten tuolien sijaan deittikierros voidaan toteuttaa myös seisten, jolloin ykköset ja kakkoset käyvät joko riveihin tai ympyrään. Ajanottaja ohjeistaa kiertosuunnan. Koko kierrosta ei välttämättä tarvitse käydä ympäri, jos aika ei riitä.

Pikadeitin pedagoginen juoni pyrkii kolmeen tavoitteeseen:

1. Jokaisen on verbalisoitava oma ajatuksensa tai ideansa niin, että toinen ymmärtää sen. Kun joutuu sähäkkään tahtiin useita kertoja esittelemään oman juttunsa, se juttu kirkastuu itsellekin uudella tavalla ja toisten reaktiot myös avaavat omaa ajatusmaailmaa.
2. Kun joutuu kuuntelemaan toisten ajatuksia, ideoita tai poimintoja samasta kohteesta, saa tuntumaa siihen, miten muut ajattelevat, miten sama kohde avautuu eri ihmisille hyvinkin moninaisella tavalla (tässä tapauksessa aihekokonaisuudet oli kaikille yhteinen kohde).
3. Yhteinen ideointi, vaikka se jäisi hyvinkin lyhyeksi, virittää ideointiin. Asioita voi yhdistellä, niille voi etsiä yhteistä nimittäjää, niiden välisiä ristiriitoja voi lähestyä luovalla tavalla.

Itse tutustuin pikadeittimetodiin suunnittelumenetelmänä Tampereen yliopiston opinnoissani, Anna-Kaisa Kultiman pelisuunnittelutyöpajassa. Kokemus oli kaikessa sähäkkyydessään mieliinpainuva. Pikadeitti pakottaa jokaisen puhumaan. Toisilleen tutemattomat joutuvat hetkeksi juttelemaan. Ympärillä on valtava äänten surina. Kukaan ei kykene kuuntelemaan vieruskaverien juttelua. Nopea rytmi pitää valppauden yllä. Toisen puhuessa voi rentoutua kuuntelemaan, omalla vuorolla voi alussa jänskättää, miten tämän juttuni nyt pikapikaa kerronkaan. Kerta kerralta oman jutun kertomiseen syntyy rutiini ja oma juttu tulee uudella lailla läheiseksi.

Suosittelen lämpimästi soveltamaan pikadeittiä lasten ja nuorten kanssa luokkaopetuksessa!