Tältä se sivusta seuraten näyttää

Kun pääsee aitiopaikalta seuraamaan opetuksen ammattilaisten työtä heidän ideoidessaan ja suunnitellessaan toteutuksia ilmiöpohjaisiin opintokokonaisuuksiin, voi vain ihailla sitä tarmoa ja actionia, jolla idean siemenistä kasvatetaan kokonainen oppimispelto.

Monille ennakkoluulottomasti mukaan lähteneille opettajille ajatus ilmiöpohjaisuudesta on uusi. Kouluissa on toki maailman sivu toteutettu erilaisia projekteja ja teemapäiviä, joista suurimmalle osalle kuitenkin on ominaista pitkälle valmiiksi suunniteltu runko: työpajat sisältöineen tässä, nimi listaan var så god, ja pajatuotoksena synnytämme seinätaulun muidenkin ihmeteltäväksi. 

Toimikkaassa ajatellaan toisin. Tässä teille aihe – miten tätä lähdettäisiin toteuttamaan, mitä erityistä asiaa tämän teeman alla haluaisit ihmetellä enemmän? Tämä lienee ollut ilmiöopettajien ensimmäinen haaste vastattavaksi: miten ilmiön toteutusta suunnitellaan niin, että siihen jää riittävästi tilaa oppijan omien ratkaisujen tekemiseen?

Kun hankkeessa mukana olevat ilmiöt esittelivät suunnitelmiaan toisilleen, jäi mieleeni yhden ryhmän esitys: ensin esiteltiin mitä oli suunniteltu – kovasti näytti perinteiseltä projektilta. Esitys jatkui opettajan toteamuksella  ”ja sitten me tajusimme, että emmehän me voi tätä näin valmiiksi suunnitella” ja meille esiteltiin täysin erilaisesta lähtökohdasta alkava suunnitelma, jossa ilmiön tutkimiselle jätettiin oppijalle runsaasti mahdollisuuksia edetä omalla tavallaan.

On ollut hämmentävää seurata kuinka monenlaisia toteutusmalleja on syntynyt. Jossakin ilmiötä on lähdetty toteuttamaan suoraan opetuksen sisällä painotetuin teemoin (työskentely jatkuu kurssien jälkeen opiskelijan omana tutkimuksena jostakin kiinnostavasta näkökulmasta), jossakin ilmiötä kuljetetaan mukana lähes koko lukuvuosi, yhdessä koulussa ilmiölle on perustettu oma lukiokurssi ja toisessa ilmiöön keskitytään intensiivisesti muutaman päivän ajan. Keskeistä kaikille toteutuksille on, että eri aineiden opettajat ovat saaneet hypätä toistensa tonteille ja ovat etsineet aineiden sisältöjen välisiä yhtymäkohtia, lähteneet toisin sanoen ennakkoluulottomasti integroimaan aineiden sisältöjä. Vuoropuhelua koulun johdon suuntaan on myös käytävä, sillä jäykkiin koulun rakenteisiin on pystyttävä sovittamaan ilmiöt, joita suunniteltaessa kiellettiin miettimästä koulupäivän mahdollisesti asettamia reunaehtoja.

Miltä ilmiötoteutus tällä hetkellä sivusta seuraten näyttää? On hyvä, että suunnitteluun käytettiin aikaa jo keväällä suunnitelmallisesti ja ohjatusti. Kun koulutyö elokuussa pyörähti käyntiin, ovat kaikki kouluvuoden tehtävät jälleen hoidettavana. Koulukierroksella olen saanut kuulla, että suunnittelu on hyvällä mallilla, joissakin toteutusta on jo aloiteltukin. Mutta aika on kortilla ja jos suunnitelmat eivät olisi tulleet jo tehdyiksi, uskallan veikata, että emme tulisi näkemään niin laadukkaita ilmiötoteutuksia kuin mitä nyt on tulossa. Vieläkin vaarana on, että arki houkuttelee menemään yli siitä missä aita on matalin, mutta eivätköhän nämä ammattilaiset hoida homman kunnialla kotiin.

Lukuvuonna 2012-2013 Hämeenlinnan yläkouluissa ja lukioissa tutkitaan seuraavia ilmiöitä:  GoKulttuuri, Vesi monessa mukana, Törmäyksiä ja kohtaamisia, Ruoka –nyt!, Terve nuori!, Valtaamo, Ihan pimee, Lasi ja Kestävä kehitys.