21.1.2014

GoKulttuuri

Meidän ilmiöpohjainen projektimme GoKulttuuri käynnistyi maaliskuussa 2013. Se huipentui Hämeen Linnan puistossa pidettävään piknik-kävelyyn. Kevään viikkoina tutustuimme suomalaiseen ja hämäläiseen kulttuuriin. Vierailimme Taidemuseossa, olimme konsertissa, hoidimme oman kehon hyvinvointia ja ennekaikkea teimme yhdessä luokkana asioita, joita perinteisillä oppitunneilla emme ehdi tekemään. 

Vierailut, retket, keskustelut ja monenlaiset ryhmätehtävät mahdollistivat yhdessäolon ja toisiimme tutustumisen vielä viimeisenä peruskoulun keväänä.

Piknik-päivä oli varmaan toukokkun ensimmäisen oikea hellepäivä. Oli kaunista ja aurinkoista. Oli erinomaista päästä ulos kävelylle tuona päivänä pois sisätiloista ja arjen rutiineista. Päivä alkoi piknik-korien täyttämisellä kotitalousluokassa. Kaikki olivat täynnä intoa ja odotusta. Omien eväiden valmistaminen oli hauskaa. Mukaan varasimme myös grillin vaahtokarkkien lämmittämistä varten, sekä pallon pelaamista varten. Kävelimme Vanaja-veden rantaa pitkin koululta Hämeen linnan puistoon, johon leiriydyimme. Pöytäliinoille aseteltiin eväät ja aloitimme aterioinnin. Maukkaan ateriansyönnin ohessa ehdimme vaihtaa kuulumisia ja keskustella kaikenlaisista mieleen tulevista asioista. Ruohikolla oli ihanaa levähtää ja antaa auringon lämmittää talven valkeaa ihoa. Yhdessä pelasimme myös palloleikkejä ringissä. Kuivan sään vuoksi grilliä ei voitu käyttää. Se taisikin olla ainoa asia, joka kuljetettiin turhaan piknikille.

Tämä ilmiömme toteutui osittain toisenlaisena kuin millaisena aloitimme yhteisen tekemisen. Vaikka emme saaneet kirjoitettua asioita esiin, antoi kokemus meille paljon elämyksiä ja uusia näkökulmia opiskelemiseen. 

Oppimista tapahtuu aina siellä, missä ei toisteta samaa vanhaa kaavaa tunteettomasti. Meidän ilmiössämme oli tunnetta ja iloa. Uusia vaikutelmia.

- Hanna Martikainen (21.1.2014)

1.11.2013

Kurkkaa aidan yli

 
On niin turvallista pysyä omassa luokkahuoneessa. Opettajanpöytä on tutulla paikallaan, istumajärjestys löytyy kansiosta, tietokonekin toimii. Minähän tiedän tämän asian ja opetan sen opiskelijoille. Vai onko näin? Olisiko joskus – tai useinkin -  kokeiltava jotain uutta, nähtävä asioita uusin silmin, koettava? Tähän historian ja yhteiskuntaopin sekä äidinkielen yhteistyökurssi Valtaamo antoi jälleen kerran mahdollisuuden. Olemme tehneet historianopettaja Aulikin kanssa ennenkin yhteistyötä ja järjestäneet yhdessä kurssin, mutta nyt näkökulma oli toinen, valta.

Kurssilla oli  äidinkielen opettajan kannalta monia hienoja hetkiä. Tutustuimme toukokuisena lauantaina valtaan draaman keinoin. Pääsimme tutustumaan valtaan myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta, kun kävimme eduskunnassa ja Iisakki Kiemunkia kuulemassa. Ehkä elävimmin mieleen on jäänyt hetki Raatihuoneen edessä vierailun jälkeen, iltapäivällä puoli viiden maissa. Tuntui, että tulevilla nuorilla vaikuttajilla ei ollut kiire minnekään, vaan keskustelua olisi voinut jatkaa vieläkin. Tietysti toivoisin, että näin kävisi oppitunneillanikin, mutta harvemmin niin käy. Bussi lähtee, seuraava tunti odottaa, harrastuksetkin vaativat osansa. Sekin on totta, mutta ehkä koulun ulkopuolelle lähteminen olisi terveellistä useammin.
 
 
 
Äidinkielen opetuksen kannalta havahduin taas näkemään sen, minkä kyllä tiedän mutta usein unohdan: kaikki liittyy kaikkeen, lopulta oppiaineita ei olekaan, äidinkieli on mukana kaikkialla.  Kieli on osa yhteiskuntaa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miksi näitä selviöitä pitää sanoa, ihmettelee ehkä joku nyt, mutta kyllä niitä pitää välillä sanoa ja kokea. Juuri tähän kokemiseen Valtaamo on antanut mahdollisuuden.

Kurssin pitäminen ei tietysti ollut pelkästään helppoa kaiken muun kiireen keskellä. Piti sovitella aikatauluja, kun vierailuja ja muuta ohjelmaa ei voinut laittaa yhdelle ja samalle koodille. Opettajien piti täyttää muutamiakin lappusia ja ihmetellä välillä asioita. Mutta kyllä kurssin pitäminen oli sen vaivan arvoista, ehdottomasti. Kurssilla oli kyse oivaltamisesta ja oppimisesta, ei opettamisesta. Opettajakin oppi koko ajan ja varsinkin jälkikäteen, kuten usein käy. Opiskelijat olivat aktiivisia ja kiinnostuneita. Yhteistyö toisen aineen opettajan kanssa oli jälleen kerran hauskaa ja mielenkiintoista.

 

 

 

 

30.10.2013

Valtaamo-kurssi Lyseon lukiossa


Valtaamo-kurssin ilmiö on valta. Valitsimme vallan aiheeksemme, sillä se on monipuolinen ilmiö. Valtaa on mahdollista tarkastella laajaasti eri näkökulmista sekä konkreettisten esimerkkien avulla. Valta on aihepiiri, jota on mahdollista käsitellä useissa oppiaineissa. Valtaa on kaikkialla, mutta toisinaan sitä on vaikea havaita. Tavoitellaan myös vallan käytön havaitsemista.



Valtaamo-kurssi käynnistyi Lyseon lukiossa helmikuussa 2013 opiskelijoiden ja kurssin opettajien äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Hanna Kantolan ja historian ja yhteiskuntaopin lehtori Aulikki Leisku-Johansson yhteisellä tapaamisella. Suunnittelimme yhdessä, miten toteuttaisimme yhdessä kurssin. Ryhmä valitsi aihepiireiksi mm. viestinnän ja taiteen vallan sekä eduskunnan.




Opettajat pohtivat mahdollisia vierailijoita ja vierailukohteita. Otimme yhteyttä eduskuntaan Kanta-Hämeen vaalipiirin edustajiin ja sovimme tapaamisessa eduskunnassa. Saimme myös erittäin harvinaisen kutsun päästä tutustumaan Perustuslakivaliokunnan toimintaan. Sovimme tutustumisesta Hämeen-Sanomien uutistoimitukseen sekä Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtajan Iisakki Kiemungin kanssa. Lyseolle lupasivat tulla vierailemaan mm. Päivi Surakka viestinnän parissa työskennellyt entinen opiskelijamme ja nomadiohjaaja Pauliina Mäkelä, joka tuli opastamaan opiskelijoita blogien maailmaan. Opiskelijat pääsivät myös itse tutustumaan valtaan draaman keinoin Hanna Kantolan johdolla.

Valtaamo -kurssia markkinoitiin opiskelijoille ryhmänohjaustuokioissa ja opettajat kertoivat kurssista omilla oppitunneillaan. Ryhmään valikoitui kymmenen vapaaehtoista ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijaa. Jostakin syystä valta ilmiönä kiinnosti vain kahta tyttöä, muut ryhmän jäsenet ovat poikia. Ryhmäläiset olivat aktiivisia ja tiedonhaluisia.

Opettajat olivat innokkaina käynnistämään uudenlaisen yhteistyökurssin. Toki haasteitakin kohdattiin jo suunnitteluvaiheessa. Ensinnäkin yhteisen ajankohdan, joka sopisi kaikille, löytäminen on vaikeaa. Aktiivisilla tekijöillä on monta rautaa tulessa. Muutamat sairastapaukset muuttivat kurssin vierailuohjelmaa.

14.10.2013

Yksin ei tarvitse teknologiaa ottaa haltuun, vaikka saa toki

Vertaisradio haastatteli Toimikas-hankkeen nomadiohjaajaa eli Pauliina Mäkelää. Puheissa oli muun muassa se, millaista on kohdata ihminen epämukavuusalueella. Yhdessä tekemisen mahdollisuus on tärkeää oivaltaa luissa ja ytimissä. Tämän päivän ammattilainen oppii yhdessä muiden kanssa. Myös sellaisten kanssa, jotka eivät kuulu samaan laatikkoon, samaan ammattikuntaan.

11.10.2013

Ilmiöoppiminen pienryhmäopetuksen näkökulmasta

Vuosi sitten Hakkalan koulun duuniluokka sekä pienryhmä olivat täydessä touhussa Toimikas-ilmiön parissa. Duuniluokka on joustavan perusopetuksen ryhmä ja pienryhmä perinteinen erityisopetuksen ryhmä. Ilmiömme oli nimeltään Terve Nuori. Projektimme alkoi koko yläasteen oppilaille suunnatulla terveyskasvatuskyselyllä. Kyselyn toteuttamisesta ja vastausten analysoinnista vastasivat ilmiöopettajat. Kyselyn pohjalta nousseiden teemojen mukaan oppilaat alkoivat rakentaa Tervettä Nuorta. He tekivät nuoren ja hänelle ”käyttöohjeet”, jotka sisälsivät ohjeita hygieniasta, ravinnosta, päihteistä ym. Tuotoksista kerättiin näyttely Iloa ja valoa -päivään marraskuussa, johon kaikki koulun oppilaat tutustuivat. Järjestimme näyttelyn pohjalta myös vanhemmille vapaamuotoisen iltakahvitilaisuuden, jossa oli mahdollisuus tutustua näyttelyyn ja keskustella nuorten vanhemmuuteen liittyvistä asioista. 

Ajatuksia ja tunnelmia ilmiöoppimisesta pienryhmien oppilaiden kanssa:
Ilmiöoppiminen oli mielekäs tapa opiskella joustavan perusopetuksen ja erityisoppilaiden kanssa. Oppilaat tekivät mielellään projektia ja se toi vaihtelua arkeen. Pienluokassa ilmiö oli helppo ottaa useamman oppiaineen kokonaisuudeksi, koska opetus tapahtuu luokanopettajan johdolla ja oppitunteja on mahdollista rytmittää joustavasti. Ilmiöoppimisesta löytyi myös jokaiselle oppilaalle mielekästä ja omien kykyjen mukaista tekemistä ja opetusta oli helppo eriyttää projektin sisällä.

Hyvä kokemus oli myös nomadiohjaaja Pauliinan pitämä oppitunti blogin kirjoittamisesta, vaikka oppilaat eivät itse blogikirjoituksia pystyneetkään tuottamaan. Tunnissa käytiin kuitenkin läpi monia hyviä perusasioita blogin pitämisestä sekä yleensäkin sosiaalisessa mediassa toimimisesta, jotka toivottavasti jäivät mieleen.

Hankkeen puitteissa teimme vielä maaliskuussa opintoretken Heurekaan Body World näyttelyyn. Näyttely oli erittäin mielenkiintoinen kokemus ja havainnollisti ihmisen kehon toimintaa sekä nivoi yhteen projektissa opittuja asioita. Matka Heurekaan oli myös matka ihmisen ”ihon alle”, jonne kurkistaminen ei tavallisessa luokkahuoneessa ole mahdollista. Varsinkin pienryhmien oppilaille opetuksen havainnollistaminen eri keinoin on opetuksen keskiössä. Heurekan opintomatka toimi myös mukavana päätöksenä koko projektille. Toimikas-hankkeesta jäi kokonaisuudessaan positiivinen mielikuva sekä ohjaaville opettajille että toteutuksessa mukana olleille oppilaille. Aihevalinta oli mielestämme hyvä ja mielenkiintoinen nuorten näkökulmasta. Terveyskyselyn avulla saimme myös tärkeää tietoa koulumme nuorten terveyskäyttäytymisestä. Näyttely antoi koulumme oppilaille mahdollisuuden tutustua terveyskyselyn tuloksiin mielenkiintoisella tavalla. Projektin aihe oli helppo integroida myös monen oppiaineen opintoihin. Olisi varsin mielenkiintoista toteuttaa työskentelymallia myös yleisopetuksen eri luokka-asteilla. Hanketta oli mukava ryhtyä toteuttamaa siihen suunnatun materiaalirahan sekä saataville olevan ohjauksen vuoksi.

Kati Heinonen

3.10.2013

Nomadiohjaajan työn vaikuttavuuden arviointia IKKU-mallin kautta

28.-29.8.2013 Kiljavanrannassa kokoontuivat AVO2-hankkeen toimijat hanketapaamiseen. Toimikas-osahanketta edustivat Anne Rongas, Pauliina Mäkelä, Johanna Hyytiä ja Jari Harvio. Tapaamisessa kävimme läpi mm. yhteisiä tuotoksia ja niiden julkistamista tulevissa tapahtumissa ja verkossa sekä hanketutkimusta. Teimme vaikuttavuuden arviointia IKKU-mallin avulla. Kyseisen IKKU-mallin avulla pyritään tunnistamaan hankkeen instrumentaaliset, käsitteelliset, konsultatiiviset ja uskoa luovat vaikutukset. Kyseessä on synteesi useista vaikuttavuuden arvioinnin malleista (Pirttilä & Pääkkö 2001, lisätietoa tämän pdf-tiedoston s. 18). Mallin esitteli Tampereen yliopiston Yrjö Lappalainen.

Loin nomadiohjaajan työstä IKKU-mallin mukaisen koosteen:

Instrumentaalinen (Millä tavoin nomadiohjaaja on onnistunut toimimaan käytännöllisen muutostyön välineenä?)

Näkyväksi tekemistä:


Käsitteellinen (Miten nomadiohjaaja on onnistunut valistamaan käytännön toimijoita ja päätöksentekijöitä muuttaen heidän käsitteellistä toimintakehikkoaan?)

Käsitteet:


Konsultatiivinen (Miten nomadiohjaaja on onnistunut muuttamaan yhteiskunnallista käytäntöä, kuten toimintatapaa tai organisaatiota?)

Näkyväksi tekemistä:


Uskoa luova (Miten nomadiohjaaja on onnistunut luomaan uskoa esimerkiksi tuottamalla rohkaisevia esimerkkejä käytännön toimijoille?)

Käytäntöä ja tekemistä:
  • Yhdessä tekeminen esimerkin avulla arjessa
  • Samalle tasolle asettuminen, myös fyysisesti
  • Innostava asenne
  • Nopea reagointi
  • Keskittynyt kuunteleminen
  • Uudella tavalla toimiminen
  • Uusien asioiden opettelu
  • Esimerkkien hyödyntäminen
  • Asiantuntemuksen luoma valmius heittäytyä
  • Erilaisissa tilanteissa luoviminen
  • Oppijoiden valmius heittäytyä
  • Uusien asioiden nopea omaksuminen
  • Opitun asian kokeileminen ja hyödyntäminen nopeasti
  • Yhteinen "tuskailu" - kokemusten jakaminen
  • Omien toiminta- ja työtapojen tarkastelu
  • Ammatillinen kasvu
  • Verkostoituminen
  • Tilanteeseen liittyvien asioiden yhdistely
  • Luottamus
  • Avun tarvitsijoiden auttaminen opastamalla ja neuvomalla
  • Jatkuva muutos
  • Oppiainerajojen ylitys tai sulautuminen
  • "Kaikkea ei voi osata"
  • "Kaikkea ei voi hallita"
  • "Kädet savessa" tekeminen
  • "Yksin tekemisen aika on ohi!"

12.9.2013

Kokeilevaa kohellusta(ko)?


Heilahtaen Heurekasta Hämeelinnaan

Vauhtia ja ideoita oppilaiden ilmiölähtöisille tutkimiselle oli haettu ja saatu Vantaalle tiedekeskus Heurekaan tehdyllä yhteisretkellämme. Nyt olimme valmiit tosi toimiin. Vai olimmeko?

"Tämän valmiimmiksi emme tässä hetkessä tule, eikun hommiin vaan!"

Vaikka kyseessä olikin ilmiöpohjainen oppiminen, toiminta-alue rajattiin opettajien toimesta kestävään kehityksen neljään aihepiiriin: ekologiseen, taloudelliseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen kestävään kehitykseen.

Aihepiirinsä sekä toteutustavan oppilaat valitsivat itse ryhmissä. Toteutustapoja olivat valokuvaaminen, videointi, rakentelu, piirtäminen, kirjoittaminen, muovailu, näytteleminen ja leipominen.

Työskentelyyn varattiin aluksi kolmen tunnin mittainen suunnitteluiltapäivä. Sitä seurasi kolme toteutusiltapäivää. Oppitunteja käytettiin kokonaisuudessa oppilasta kohden 15. Oppilaita mukana toiminnassa oli 151.

Ehdottomasti parasta tässä oli tunnelma ja "tekemisen meininki" työskentelypäivien aikana.
Tuotokset yllättivät meidät monipuolisuudellaan. Kaurialan koulun oppilaat haluavat säilyttää maailman jälkipolville hyvänä paikkana elää: luonto ja ihmisten toiminta tasapainossa. Tuotoksia tärkeämmiksi koimme itse yhdessä toimimisen ja oppimisen ja löytämisen ilon. Matkan teko on tärkeämpää kuin maaliin pääsy.

Oppilaat olivat asiasta mieltä...
- toiminta oli mukavaa ja kiva tapa oppia, kun eri oppiaineitta käsiteltiin yhdessä
- ryhmissä toimiminen oli hienoa (uusia kavereita ja opettajia)
- toimintatavat olivat erilaisia kuin normaaleilla oppitunneilla
- sai käyttää omaa luovuutta, ei ollut rajoja
- aihe oli mielenkiintoinen
- oli kiva kun sai suunnitella ja toteuttaa itse ja opettaja auttoi tarvittaessa

Mukana olleiden opettajien palaute oli...
- oppilaat olivat yllättävän itseohjautuvia ja innokkaita
- yhteisopettajuus oli mukava kokemus
- toimintatapa rakensi yhteishenkeä
- oli mukavaa tehdä asioita oppilaiden ehdoilla

Paljon siis hyvää ja erittyisen hyvää, mutta kehitettävääkin luonnolliseti jäi. Kokemamme perusteella suunnittelulle pitää varata kunnolla aikaa ja tuotosten taltionnin keinoja ja merkitystä on hyvä pohtia.

Seuraavaksi saamme pohtia, miten tästä jatkamme.

Pekka Saros, rehtori (12.9.2013)