28.1.2012

Pikadeittailua opetussuunnitelman kanssa

Voisiko olla kuivakampaa aihetta aktiivisen oppimisen ideointiin kuin opetussuunnitelman tavaaminen? No, ehkä eräät meistä saavat innoitetta asiakirjoistakin (kuten tämän jutun kirjoittaja). Toimikkaan ensimmäiseen kutomopäivään suunnittelimme joka tapauksessa vähän erilainen menetelmän opsin käsittelyyn.

Olimme ennakkoon pyytäneet osallistujia varaamaan mukaansa oman oppiaineensa opsin. Monistimme yleisen osan aihekokonaisuudet kaikille. Juttu alkoi siten, että jokainen sai keltaisen ja punaisen lapun. Keltaiselle piti kirjoittaa yksi oman oppiaineen ops-tavoite, jonka haluaisi toteuttaa omassa projektissaan. Punaiselle lapulle piti poimia aihekokonaisuuksista samaten yksi tavoitelause, jonka haluaisi viedä käytäntöön. Tavoitteiden poimintaan annettiin aikaa 10 minuuttia.
Kuvassa Anna-Kaisa Kultima ohjeistaa opiskelijajoukkoa pikadeittikierrokselle ( TaY 11.1.12).

Osallistujajoukko jaettiin seuraavaksi kahteen. Kakkoset lähetettiin hetkeksi huoneen toiseen päähän ja ykköset saivat järjestää kaksi tuolia vastakkain, toisen itselleen, toisen pikadeittikaverille. Tässä kohdalla olisi pitänyt napakammin määrätä siirtämään myös pöytiä niin, että tuoleista olisi tullut selkeä kehä. Nyt tuoliparit muodostivat ameeban, joka aiheutti pikadeittivaiheessa pientä siirtymäsekoilua.

Pikadeitti eteni niin, että ykköset hakivat jokainen parin ja istuivat vapaaseen tuoliin. Ohjeena oli esitellä oman valinnan mukaan jompi kumpi opsin tavoitelause (omasta oppiaineesta tai aihekokonaisuuksista) ja kertoa lyhyesti, miksi sen valitsi. Molempien piti tehdä tämä esittely ja annetussa niukassa ajassa, kahdessa minuutissa, piti vielä tavoitella yhteistä ideointia molempien esittämistä tavoitteista. Kahden minuutin välein vaihdettiin paria. Lopuksi jokaista pyydettiin tekemään muistiinpanot niistä ideoista ja ajatuksista, joita pikadeittikierros herätti.

Palautteissa monet olivat kokeneet tämän menetelmän hyvin myönteisesti. Saipa jopa yksi ryhmä pikadeittikierroksella idean omaan ilmiöönsä.

Pikadeittiä voi soveltaa hyvin moniin tilanteisiin. Vastakkaisten tuolien sijaan deittikierros voidaan toteuttaa myös seisten, jolloin ykköset ja kakkoset käyvät joko riveihin tai ympyrään. Ajanottaja ohjeistaa kiertosuunnan. Koko kierrosta ei välttämättä tarvitse käydä ympäri, jos aika ei riitä.

Pikadeitin pedagoginen juoni pyrkii kolmeen tavoitteeseen:

  1. Jokaisen on verbalisoitava oma ajatuksensa tai ideansa niin, että toinen ymmärtää sen. Kun joutuu sähäkkään tahtiin useita kertoja esittelemään oman juttunsa, se juttu kirkastuu itsellekin uudella tavalla ja toisten reaktiot myös avaavat omaa ajatusmaailmaa.
  2. Kun joutuu kuuntelemaan toisten ajatuksia, ideoita tai poimintoja samasta kohteesta, saa tuntumaa siihen, miten muut ajattelevat, miten sama kohde avautuu eri ihmisille hyvinkin moninaisella tavalla (tässä tapauksessa aihekokonaisuudet oli kaikille yhteinen kohde).
  3. Yhteinen ideointi, vaikka se jäisi hyvinkin lyhyeksi, virittää ideointiin. Asioita voi yhdistellä, niille voi etsiä yhteistä nimittäjää, niiden välisiä ristiriitoja voi lähestyä luovalla tavalla.
Itse tutustuin pikadeittimetodiin suunnittelumenetelmänä Tampereen yliopiston opinnoissani, Anna-Kaisa Kultiman pelisuunnittelutyöpajassa. Kokemus oli kaikessa sähäkkyydessään mieliinpainuva. Pikadeitti pakottaa jokaisen puhumaan. Toisilleen tutemattomat joutuvat hetkeksi juttelemaan. Ympärillä on valtava äänten surina. Kukaan ei kykene kuuntelemaan vieruskaverien juttelua. Nopea rytmi pitää valppauden yllä. Toisen puhuessa voi rentoutua kuuntelemaan, omalla vuorolla voi alussa jänskättää, miten tämän juttuni nyt pikapikaa kerronkaan. Kerta kerralta oman jutun kertomiseen syntyy rutiini ja oma juttu tulee uudella lailla läheiseksi.

Suosittelen lämpimästi soveltamaan pikadeittiä lasten ja nuorten kanssa luokkaopetuksessa!

26.1.2012

Sarjakuvilla eläytymistä käyttäjälähtöiseen suunnitteluun

Toimikkaan ensimmäisessä kutomossa tutustuttiin omaan toimijatyyliin, yhteisölliseen luovuuteen, opetussuunnitelmasta kehitettyihin ilmiöideoihin ja tuotettiin oma alustava työsuunnitelma. Kutomopäivän vetäjillä oli tavoitteena avata yhteisen tekemisen tunnelmaa, hölskyttää valmiita ajatuksia uuteen järjestykseen ja saattaa näkyviksi idullaan olevia ajatuksia.

Avoimuuden voima syntyy siitä, että teemme toiselle nähtäväksi omia ideoitamme. Vastalahjaksi saamme toisilta ideoita. Kun opetussuunnitelmaa käsiteltiin pikadeitti-menetelmällä (kuvailen toisessa jutussa), eräs tiimi sai idean omaan ilmiöönsä toisen tiimin mietteistä.

Sarjakuvien avulla pyrittiin sekä konkretisoimaan asiaa ja eri toimijaryhmistä syntyvää verkostoa myös johdattamaan tiimejä yhteisen tekemisen äärelle. Sarjakuvista tuli hienoja. Skannailen ne myöhemmin tarkempina tiimien käyttöön. Kaikki sarjakuvat löytyvät Toimikkaan wikistä. Myös ohjedokumentit ja hahmopohjat löytyvät wikistä.

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.
Ketkä kaikki kuuluvat siihen ihmisjoukkoon, jota kouluopetus ja ilmiöoppimisen toteutukset voivat kiinnostaa? Virikepaperiin oli listattu nämä: opiskelija, Toimikas-opettaja, muu opettaja, opo, rehtori, ATK-tuki, kiinteistön hoitaja, ruokalan ihminen, siivooja, opiskelijan kaveri toisessa koulussa, opiskelijan sukulainen, opiskelijan äiti, opiskelijan isä, opiskelijan sisko tai veli, opiskelijan isoäiti, opiskelijan isoisä, kaupunkilainen torilla, yrittäjä, kaupungin toimihenkilö (opetustoimi), kaupunginvaltuuston jäsen, lehden toimittaja, alueradion/tv:n toimittaja, Opetushallituksen ihminen, EU-virkamies (rahoittavasta organisaatiosta). Keksit varmasti helposti lisää – mutta opetusta suunnitellessa näitä ihmisiä harvemmin miettii. Mikä heidän roolinsa on?

Pyrimme käyttämään monipuolisesti erilaisia ideointimenetelmiä, joita on kehitetty esimerkiksi pelisuunnittelun puolella. Keräämme myös Toimikkaassa ja AVO-opistossa talteen näitä suunnittelumenetelmiä ja julkaisemme niitä kaikkien opettajien ja kouluttajien saataville.

Ohjeistus sarjakuvien tuottamiseen kuului näin:

Klikkaa kuvaa, saat sen suuremmaksi.

  • Tavoite: Tehdä näkyväksi erilaisia asenteita, ihmettelyn kohteita, ajattelutapoja.
  • Tiimien tehtävänä on tuottaa 3-ruudun sarjakuvia, joissa eri roolissa olevat henkilöt keskustelevat opetuksellisesta ideasta. 


Sarjakuva tuotetaan:
1. ideamättäältä noukitaan yksi idea, jalostetaan siitä helposti kuvattu karkea yhden lauseen vastaus Toimikas-toteutuksesta, oppitunnilla / kurssilla / oppimisprojektissa: Mitä nää tekee? Kirjoitetaan parin lauseen kuvaus lapulle.
2. ihmishahmoista noukitaan arpomalla tai tietoisesti valitsemalla kaksi roolihenkilöä
a. ihmishahmot valkoisia leikattavia, neljä erilaista (aikuinen mies ja nainen, nuori tyttö ja poika), hahmoja voi tehdä myös itse
b. kirjoita tai teippaa roolinimet valitsemiinne hahmoihin (voi olla vaikka vain yksi hahmo monologia pitämässä tai useampia hahmoja, kahden hahmon ratkaisu varmaan toimivin)
3. mietitään, miten roolihenkilöt puhuvat ideasta, kolme ruutua (luonnospaperi): keskusideana jokin ristiriita tai ongelma, kuvitelkaa ja eläytykää siihen, miten valitut henkilöt käsittelevät ristiriitaa tai ongelmaa, tavoitteena ei ole päästä kauniiseen ratkaisuun vaan saada näkyväksi, miten kuvittelemme, että ihmiset puhuvat opetuksen järjestelyistä
4. kirjoitetaan puhekupliin puheenvuorot, kuvasarjaan liitetään cc-lisenssi ja tekijöiden nimet/taitelijanimet, numeroikaa ruudut
5. samoja ihmishahmoja voi käyttää eri ruuduissa (tarrateippi), hahmoja voi värittää, jos haluaa
6. valokuvataan jokainen ruutu (kännykällä, iPadillä, kameralla, vetäjät voivat auttaa)
7. sarjakuvat kootaan Toimikas-blogiin ja niitä käytetään jatkossa apuna sekä toteutusten suunnittelussa että Toimikkaan tiedotussuunnitelmien ja tiedotusaineiston laatimisessa




Toimikkaan videopostikortti tiivistää toimintaideaa

24.1.2012

Toiminnallisen ja aktiivisen oppimisen mallit

Käyttäjälähtöisyyttä sarjakuvilla
Oikein mallikoulu, mallien tuotantoputki? Mallikas siinä mielessä, että hanke tuottaa avoimeksi julkaistavia pieniä ja suuriakin ideoita siitä, miten toteutetaan aktivoivaa opetusta. Taustalla voi olla ilmiölähtöinen, tutkiva, keksivä, ongelmalähtöinen oppiminen, projektioppiminen tai muu pedagoginen ja oppimisen psykologiaan pohjautuva perusjäsentäjä. Ideoinnin, suunnittelun, pilotoinnin ja kehittämisen kautta tuotetaan helposti ymmärrettäviä kuvauksia siitä, mitä ja miten on tehty. Mallit eivät välttämättä siirry sellaisenaan, mutta ne auttavat ideoinnissa. Myös testauskokemukset ovat arvokkaita. Mitä kannattaa tehdä, mistä löytyvät kipupisteet.

Kaiken keskiössä on oppija ja tavoitteena se, että oppija saatetaan ja innostetaan kiinnostumaan oppimisesta, ottamaan oma oppiminen haltuun, oppimaan oppimisen taitoja ja samalla myös kohteena olevaa asiaa. Yhdessä tekeminen ja yksilöllinen tekeminen limittyvät aktiivisen oppimisen toteutuksissa. Eheyttäminen ja eriyttäminen ovat avainsanoja. Autettiset oppimisympäristöt ja todellisen elämän ilmiöt tienviittoja.

Toimikas on osa kansallista AVO-hanketta. AVO tulee sanoista Avoimuudesta Voimaa Oppimisverkostoihin. Tämä tätä hankekoreografiaa, mutta ei ihan pöllömpää, sanoisin. Pitkällä tähtäimellä.

Toimikas polkaisee viriönsä auki Hämeenlinnassa ja Otavan Opiston Nettilukiossa. Projekti kestää kaiken kaikkiaan vuoden 2012 alusta vuoden 2013 loppuun.

Toimikas-nimi tulee käsityöläisten maailmasta. Toimikas on eräs käytetyimpiä kankaankudonnan sidoksia – se diagonaali, farkuista tuttu. Toimikkaan suosio perustuu siihen, että sidos on joustava ja vahva, vaikka yksittäiset langat eivät ole tiukkaan sidottuja. Sama ajattelutapa ohjaa AVO-hankkeen Toimikasta. Jokainen osallistuja, hankkeen kautta tarjolla olevat osaamisverkostot, tukiaineistot ja huimat määrät avoimia oppimisvarantojen aarteita kutoutuvat yhteen.

Kuten on loimen ja kuteen suostuttava osaansa, jotta syntyy kunnon kangas, onhanketoiminnassakin sovitettava suuren toimijajoukon vahvuuksista ja oppimistarpeista toimiva ja joustava kokonaisuus.

IHaa-tiimi visualisoi ilmiö-projektia eri käyttäjäroolien (=toimijoiden) kautta.